22.9.2010

Aineistonkeruutauko muistelmien kirjoittamisessa

Meillä on parhaillaan käynnissä äidin kuolinpesän irtaimiston jako. Jakamatta on enää postikortit, valokuvat ja asiakirjat eri vuosikymmeniltä 1920-luvulta alkaen. Toissapäivänä otin niistä 330 ja eilen yli 200 valokuvaa, jotka jaan perillisten muistitikuille.



Olin jossakin määrin saanut lainata skannattavaksi samoja valokuvia jo muutama vuosi sitten. Osan niistä kuvista olen jo liittänyt tähän blogiin. Kuvia skannatessani kirjoitin erilliseen tekstitiedostoon, mitä kuvan taakse on kirjoitettu, jos jotakin on kirjoitettu. Useimmissa kuvissa ei ole mitään.  Tekstitiedostojen olemassaolo ja tietojen lisääminen niihin on kuitenkin välillä unohtunut. Kuvia katsellessa ja tännekin liittäessä olen joutunut arvailemaan, missä ja milloin ne on otettu.

Nyt kuvaan jokaisen valokuvan molemmilta puolilta, jos kääntöpuolelle on kirjoitettu jotakin tai siellä on edes kuvavalmistamon vuosilukuleima. Esimerkki:
- Kamerani antaa valokuvasta otetulle kuvalle tiedostonimen 103_4863.JPG
- Seuraavaksi kuvaan saman valokuvan takapuolen, jolle kamerani antaa tiedostonimen 103_4864.JPG
- Kun siirrän kuvat kamerasta tietokoneelle, siirto-ohjelma nimeää tiedostot IMG_4863.JPG ja IMG_4864.JPG
- Jos kuvan takana on teksti "Tampereella  6.7.1941", nimeän tiedostot uudelleen 1941-07-06_4863.jpg ja 1941-07-06_4864.jpg.
- Mikäli kuvateksti on tyyppiä "Isosaaressa kesäkuussa 1963", nimeän tiedostot 1963-06_4863.jpg ja 1963-06_4864.jpg.
- Jos taas kuvan takana on vain kuvavalmistamon vuosilukuleima, kuten "NYBLIN 1953", nimeän tiedostot 1953_4863.jpg ja 1953_4864.jpg.

Kun kansion sisällön sitten järjestää tiedostojen nimen mukaiseen järjestykseen, uudelleen nimetyt kuvat tulevat aikajärjestykseen. Sen jälkeen kuvausjärjestyksellä ei ole enää merkitystä. Kuvan kääntöpuolella oleva selitys näytetään kuvan esittämisen jälkeen.  Kun lajittelen kuvia niiden aiheiden mukaan erilaisiin alikansioihin, kunkin kuvan taakse kirjoitetut tiedot kulkevat vaivatta kuvan mukana.

Aiempi käytäntöni eli kuvatekstien kirjoittaminen tekstitiedostoon oli työlästä ja tietojen siirto kuvan mukana hankalaa. Kuvaesityksiä laatiessani kirjoitan selityksen myös kuvatiedostoon kuvankäsittelyohjelmalla, mutta se on liian työlästä ja hidasta silloin, kun pitää lyhyessä ajassa arkistokuvata satoja valokuvia. Sitäpaitsi alkuperäinen kuvan taakse käsin kirjoitettu kuvateksti on mukavampaa katseltavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti