1.8.2010

Vankilavuodet 1952-53, osa 1

Isän työn perässä Helsinkiin

Isämme jäi työttömäksi Lahdessa huhtikuun 1951 lopussa, kun puusepänalan yritys Puukiska Oy, jossa hän oli teknillinen johtaja, lopetti toimintansa. Melko pian sen jälkeen hän näki Helsingin Sanomissa ilmoituksen Helsingin Keskusvankilassa avoinna olevasta työliikkeen johtajan viransijaisuudesta ja haki sitä.

Vankilan työliike tarkoittaa puu-, metalli- ym. työtä, jota vankilassa tehdään ulkopuolisille tilaajille maksua vastaan. 1950-luvulla sillä oli erittäin suuri taloudellinen merkitys. Isämme virkakaudella jopa 90% vankilan juoksevista kuluista katettiin työliikkeen myyntituotoilla.

Vuonna 1951 kävi kuitenkin ensin niin, että isämme ei saanut hakemaansa virkaa. Hän jäi teknikkona toiseksi, kun parempi hakija oli insinööri. Isä jatkoi työn etsimistä muualta ja oli työttömänä yli 9 kuukautta, maalasi tauluja, valvoi ja ryyppäsi yöllä, nukkui päivällä, kunnosti Isosaaren huvilaa, jne. Taloudellisesti oli vaikeaa, sillä rahaa ei saanut muualta kuin omista aiemmista säästöistä.

Syystalvella 1951 Helsingin Keskusvankilasta tuli yllättävä kirje. Siinä tiedusteltiin, olisiko hän edelleen kiinnostunut hakemastaan työliikkeen johtajan viransijaisuudesta. Tietysti hän oli, mutta miksi virka oli niin nopeasti uudelleen avoinna? Virkaan valittu insinööri oli joutunut toimittamaan alkuperäiset todistuksensa vankilan kansliaan nimikirjaan merkitsemistä varten, kuten valtion virastoissa on tapana. Siinä yhteydessä havaittiin, että "insinööri" olikin väärentänyt insinööritodistuksensa. Hän oli rikollinen, joka pyrki yhdysmieheksi vankien ja ulkomaailman väliin, mutta joutui väärennöksen paljastuttua pois virasta.

Isämme aloitti työliikkeen johtajan viransijaisuuden Helsingin Keskusvankilassa 15.2.1952. Luonnollisesti hänkin joutui toimittamaan alkuperäiset todistuksensa kansliaan nimikirjaan merkitsemistä varten. Silloin tarkat kanslistit huomasivat, että keskikoulun päästötodistuksen keskiarvo oli merkitty huonommaksi, kuin mikä saadaan laskemalla eri aineiden arvosanojen keskiarvo. Se herätti epäilyksen, että isä on väärentänyt matematiikan arvosanan korkeammaksi päästäkseen teknilliseen kouluun. Kansliassa kuulemma harmiteltiin, että vankilan virkoja hakevat vain rikolliset! :) Vankilan kanslia lähetti selvityspyynnön Lahden lyseoon.  Onneksi lyseorakennus oli välttynyt pommituksilta ja sen vintiltä löytyi vielä vuonna 1952 alkuperäiset arvosteluasiakirjat 1920-luvulta, jolloin isä oli saanut keskikoulun päästötodistuksensa. Selvitys osoitti, että kaikki todistukseen merkityt arvosanat olivat oikein, mutta keskiarvo oli alun perin laskettu väärin ja siis liian matalaksi, eikä sitä ollut aiemmin kukaan huomannut. Isä itse uskoi, että virhe oli tahallinen ja johtui siitä, että hän oli kieltäytynyt liittymästä suojeluskuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti