8.7.2010

Vuodet 1948-51 Lahdessa, osa 1

Kotiseutu

Asuimme Lahdessa isän nuoruuden aikaisessa kotitalossa. Se oli 2-kerroksinen puinen omakotitalo Möysän kaupunginosassa, osoitteessa Heinolantie 15.  Talo oli lähellä Möysänjärven pohjoisrantaa, mutta ei kuitenkaan sen rannalla. Järven nykyinen nimi on Joutjärvi. Heinolantien talojen ja järven rannan välissä oli rivi puutaloja. Heinolantien alkupää on sittemmin suoristettu ja sen nimi muutettiin Ahtialantieksi siinä vaiheessa, kun liikenne Lahdesta Heinolaan ohjattiin kulkemaan Holman kautta. Siitä alkaen talon osoite oli Ahtialantie 11.


Meille tultiin Lahden keskustasta Aleksanterinkatua ja Karjalankatua pitkin. Heinolantielle käännyttiin hiukan Möysänkadun risteyksen jälkeen. Heinolantien alkupäässä oli alamäki ja sen alla tiukka mutka vasempaan. Kerran linja-auto ei saanut mutkassa käännetyksi vaan suistui ojaan paloaseman luona, joka oli jo silloin nykyisellä paikallaan. Paloaseman kivirakennus on edelleen sama kuin silloin.

Heinolantie oli paljon kapeampi ja matalammalla kuin nykyinen Ahtialantie. Ennen 1960-luvulla tapahtunutta kotitalomme purkua Ahtialantietä oli levitetty melkein talomme seinään kiinni ja katutaso oli nostettu alakerran ikkunoiden tasalle. Lapsuudessani tie oli samalla tasolla kuin pihamme tienpuoleinen reuna. Tien toisella puolella oli Salpausselän harjun jyrkkä reuna. Sillä puolella oli vain vähän taloja ja ne olivat korkealla rinteessä. Kun Heinolantietä kuljettiin edelleen talostamme eteenpäin Lahdesta poispäin, tiessä alkoi arviolta 100 metrin päässä jyrkkä mäki. Nyt sitä mäkeä ei enää ole, johtuen juuri siitä, että nykyinen Ahtialantie on koko matkaltaan paljon aiempaa korkeammalla ja toisaalta mäen huippua on mataloitettu. Sanomattakin lienee selvää, että tietä ei ollut siihen aikaan asfaltoitu.

Talomme pihassa oli omenapuita, marjapensaita ja perunamaa. Piharakennuksessa oli puuliiteri, käymälä ja sauna. Hevosta tai autoa meillä ei ollut. Lahden keskustassa käytiin joko kävellen tai paikallisbussilla.

Äidin nuoruuden kotitalo Pöysälä oli vain parin sadan metrin päässä isän kotitalosta. Se oli Möysänjärven rannalla, sen pohjoisimmassa kohdassa. Heillä oli iso tontti, melko suuri talo ja hieno puutarha talon edustalta etelään järven rantaan laskevassa rinteessä. Piha-alueen lisäksi tilaan kuului muutamia hehtaareja maata, missä oli peltoa ja työläisten asuintaloja. Sittemmin aluetta pakkolunastettiin liikenne- ja puistokäyttöön. Jäljelle jäänyt osa kaavoitettiin lähinnä rivitaloalueeksi. Vanha puutalo purettiin 1970- tai 1980-luvulla ja senkin entisellä piha-alueella on nyt rivitaloja.

Meidän muutettua Helsinkiin vuonna 1952 isän leskiäiti asui talossaan vielä viitisen vuotta, kunnes hän ei enää pärjännyt yksinään. Silloin talo annettiin vuokralle. Lahden kaupunki pakkolunasti kahdessa vaiheessa osan tontista, kun Ahtialantietä eli entistä Heinolantietä levennettiin. Vuonna 1969 kiinteistö lopulta myytiin Lahden kaupungille, joka piti siinä jonkin aikaa vuokralaisia, kunnes kaikki Ahtialantien talot paloasemalta Pöysälään saakka purettiin. Samoin lähempänä rantaa ollut talorivi on purettu. 2000-luvulla olen muutaman kerran pysäköinyt auton uimarannan pysäköintipaikalle ja kävellyt sieltä entiselle tontillemme, missä oli vielä vanhoja, hoitamatta jätettyjä omenapuita.

Valitettavasti Google Earthin kuva tästä alueesta on niin epätarkka, että sitä kannata tähän liittää, vaikka siihen saisi talojen paikat tarkasti merkityiksi. Kuvassa näkyvä järvi on tietysti silloinen Möysänjärvi eli nykyinen Joutjärvi. Ahtialantie on sen pohjoispuolella. Ahtialantieltä äidin entiseen kotitaloon johtava pikkutie on kartalla nimellä Aunenkatu. Se on nimetty Aune Pöysälän mukaan, joka oli äitimme serkku ja toinen hänen kasvattiperheensä kahdesta tyttärestä.


Näytä suurempi kartta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti