12.7.2010

Vuodet 1948-51 Lahdessa, osa 2

Perhesuhteet

Perheemme asui siis keväästä 1948 kevääseen 1952 isän äidin, leskirouva Amanda Frimanin eli "Manta-mummun" kanssa heidän kotitalossaan, jonka vuonna 1933 kuollut vaari Aleksander "Sante" Friman oli rakentanut noin vuonna 1926. Isämme oli ollut talon valmistuessa Lahden lyseota käyvä, noin 14-vuotias koululainen. Sitä ennen Frimanin perhe oli asunut Lahdessa Asemantaustan kaupunginosassa, jonne he olivat muuttaneet Lopelta. Möysän kiinteistön virallinen nimi oli Kotipirtti, mutta taloa kutsuttiin sukulaisten kesken myös nimellä "Möysän mökki".

Artikkelia täydennetty 28.7.2010

Ennen meidän tuloa "Manta-mummu" asui Kotipirtissä toisen tyttärensä ja tämän miehen (Aili ja Olli Ilmorinteen) kanssa. Nuoripari muutti muualle vähän ennen kuin meidän perhe muutti sinne toukokuussa 1948 Rautjärveltä, missä isämme oli toiminut Rautjärven Sahan johtajana sen rakentamisen ja toiminnan käynnistämisen ajan. Perheeseemme kuului isän ja äidin (Tapio ja Kyllikki Ahjoksen) lisäksi sisareni Paula ja Kaija, jotka täyttivät vuonna 1948 yhdeksän ja seitsemän vuotta.

Isä työskenteli Lahdessa Puukiska Oy:n teknillisen johtajan apulaisena 1.4.1948 alkaen ja teknillisenä johtajana 15.9.1949 alkaen huhtikuun 1951 loppuun, jolloin yhtiö lopetti toimintansa. Puukiska Oy:ssä tehtiin mm. radiokoteloita Asalle ja Fennoradiolle, lomakekaappeja, yms. Työttömäksi jäätyään hän kuulemma usein valvoi yöllä ja nukkui päivällä. Alkoholia ja tupakkaa kului sikäli kuin niitä pula-aikana oli saatavissa. Vuonna 1951 hän maalasi ainakin kuusi öljyväritaulua, joiden aiheina olivat sepät, maisemat ja 10 vuotta täyttävä Kaija-tytär. Miksi sepät?

Sepän ammatti oli isämme Lopelta kotoisin olevassa suvussa perinteinen. Vuonna 1935, kun oli kova innostus ja painostus vaihtaa ruotsinkielinen sukunimi suomenkieliseksi, isämme oli vaihtanut aiemman sukunimensä Friman nimeksi Ahjos. Hän perusteli sitä suvun perinteisen ammatin kunnioittamisella. Hänen oma isänsäkin Alexander Friman oli seppä ja Lahden kotiteollisuuskoulun metallityön opettaja. Ensin hän oli ehdottanut nimeksi Ahjo, mutta kun se oli varattu, hän lisäsi perään s-kirjaimen. Ahjo on sepän työssään käyttämä tulipesä, mutta "sepän ahjos" on laajempi kokonaisuus ahjon ympärillä. Tapio-isämme ei siis kuitenkaan itse ollut metallimiehiä vaan teknikko, jonka koulutushaara oli puun mekaaninen jalostaminen.

Alla kuvatun taulun isämme Tapio Ahjos maalasi vuonna 1951. "Siinä on sepän ahjos."



Isän sisar Anna Wirman ("Anni-täti") oli jäänyt vuonna 1942 lapsettomaksi leskeksi. Hänellä oli varakkaalta mieheltään vuonna 1935 häälahjaksi saamansa arvokas huvilakiinteistö "Saunaranta" Vesijärven rannalla Isosaaressa, jonne pääsi myös bussilla Lahden linja-autoasemalta kerran tunnissa noin 20 minuutissa. Talo oli alkanut rapistua hoidon puutteessa. Tapio ryhtyi kunnostamaan taloa kesällä 1948, jolloin hän tallella olevien kuittien mukaan tilasi sinne ainakin kellarin oven ja kattohuopaa. Ehkä talon aiempi pärekatto peitettiin juuri sinä kesänä kattohuovalla. Elokuun 5. päivänä 1948 allekirjoitetulla kauppakirjalla Anna Wirman myi Saunaranta-kiinteistön veljelleen Tapio Ahjokselle siten, että hänelle itselleen jäi huvilan elinikäinen käyttöoikeus. Isosaari-aineistoa varten on oma sivustonsa osoitteessa http://www.ahjos.net/isosaari

 
Osassa 3 kerron eräitä mieleeni jääneitä tapahtumia. Niitä ei ole paljon, sillä olin tuolloin alle 4-vuotias

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti